Rotuesittely   Yhdistys   Jalostus   Kasvattajat   Tulokset   Erikoisnäyttely   Linkit   Etusivu   in English  
» Rotumääritelmä » Historia » IVS Suomessa » Terveys » Luonne » Harrastukset » Turkinhoito » Rotumääritelmän tulkintaa » Sanottua
 
 

Turkinhoito

Vesispanieli kiharoittensa kanssa on ns. turkkirotu, joten säännöllinen turkinhoito on vesispanielinomistajan arkea. Vaikka koira ei kävisikään näyttelyissä, täytyy turkkia huoltaa säännöllisesti. Turkin määrä, laatu ja kasvuvauhti on yksilöllistä, mutta yleistäen voidaan sanoa, että uroksilla on enemmän turkkia kuin nartuilla.

Vesispanielin turkki koostuu pohjavillasta ja päällyskarvasta, jotka muodostavat kiharoita ja spiraaleja riippuen ruumiinosasta. Oikeanlaatuinen turkki on luonnostaan öljyinen ja vettä hylkivä ja se ei takkuunnu yhtä helposti kuin pehmeämpi ja huonolaatuisempi turkki. Vesispanielia saa siis kastella todella kauan, ennen kuin turkki on aivan märkä. Karva on luonnostaan aivan lyhyttä kuonossa ja kaulassa, jonne muodostuu selvä v-aukon muotoinen raja, johon lyhyt karva loppuu ja pitempi alkaa. Leuan alle kasvaa parta, jota voi olla myös poskissa pulisonkien tapaan. Vesispanielin rotanhäntä on myös ihan aito! Vain hännän tyvi on kiharoiden peittämä noin viiden sentin matkan verran. Loput hännästä tulisi olla ihan lyhyen karvan peittämää. Kehossa turkin pituus on lyhyempi kuin jaloissa, pään päällä ja korvissa.

Jotkut yksilöt uusivat turkkinsa säännöllisesti tiettynä vuodenaikana, toiset taas silloin tällöin. Nartuilla turkinlähtö on enimmäkseen hormonitasapainosta kiinni. Kotiin kantautuneiden risujen, takiaisten, kuran ja hiekan määrä on jossain määrin verrannollinen varsinkin jalkakarvojen pituuteen, mutta aivan varmasti vesispanieli tuo oman osansa viikon siivouskiintiöön vaikka olisikin aivan lyhyessä turkissa. Varsinkin kun karva ulkona kastuu, tarttuvat risut karvoihin mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla! Hyvät puolensakin vesispanielin turkilla on. Se ei "uppoa" tekstiileihin kiinni, kuten monien lyhyt- ja suoraturkkisten koirien karvoilla on taipumus tehdä. Lattialle muodostuu irronneista karvoista aivan oikeita "villakoiria", jotka on helppo imuroida.

Turkin hoitoa varten perusvälineet ovat karsta ja harva kampa (ns. puudelikampa). Turkki tulee "avata" säännöllisesti, eli kiharat karstataan ensin karstalla auki ja sen jälkeen turkki läpikäydään vielä kammalla. Takut tulisi selvittää sormin ja kamman avulla, ei saksia käyttäen. Varmimmat takkupaikat myös vesispanielilla ovat kainalot, jalat ja korvat, eli juuri ne paikat, missä turkki on pitkää ja altis hankaukselle. Vesispanielin turkki kammataan ja leikataan aina kuivana. Ennen pesua turkki tulee selvittää, sillä takut tuppaavat vain tiivistyä kastuessaan. Koira tulisi pestä säännöllisesti n. 5-6 viikon välein, mutta tämähän on jokaisen omasta sietokyvystä kiinni. Ennen näyttelyä turkki pestään vähintään muutamaa päivää ennen - ei edellisenä iltana - sillä turkki on aina vähän pehmeä pesun jälkeen ja lisäksi kestää hetken, ennen kuin turkki vetäytyy taas tiukoille kiharoille. Hoitoainetta voi käyttää, mutta täytyy muistaa, että tämä vielä lisää karvan pehmeyttä. Välillä voi myös viimeiseen huuhteluveteen lisätä hieman turkkiöljyä (löytyy hyvinvarustetuista koiratarvikekaupoista), mutta annostelun kanssa saa olla todella varovainen, jotta lopputulos on hyvä.

Vesispanielin turkki leikataan kuivana ja aukimammattuna. Näin saadaan turkki helpoiten muotoiltua ja oikeanpituiseksi sieltä mistä pitääkin. Koiran turkki siistitään saksilla haivenista ja tasataan lyhyemmäksi. Niska ja kaulan alue leikataan lyhyemmäksi kuin kehon turkki. Vatsalinja siistitään tasaiseksi. Jalat tulisi muotoilla pylväsmäisiksi ja tasapaksuiksi. Otsatupsua, partaa ja korvia vain kevyesti tasoitetaan ja muotoillaan. Trimmauksella voi runsasturkkisella koiralta yrittää korostaa sen hyviä ominaisuuksia ja peittää vikoja. Näyttelytuomari tuskin kuitenkaan menee vipuun, vaan osaa katsoa koiraa myös karvojen alle. Jos koko turkinhoitoruljanssin aikoo suorittaa kerralla, menee siihen hyvinkin yksi työpäivä. Omaa selkää ja myös koiran hermoja säästäen hyväksi havaittu tapa on jakaa turkkitoimet kahdelle päivälle. Ensimmäisenä päivänä illansuussa perusteellinen turkin selvitys ja aukikampaaminen sekä pesu. Yön aikana turkki kuivuu ja seuraavana päivänä ohjelmassa on taas turkin aukikampaaminen ja lopuksi saksiminen. Arkitrimmauksen oppii aika nopeasti kuka tahansa. Näyttelyä varten tulisi loppusilauksen suorittaa sellainen henkilö, jolla on myös silmää tarkastella koiraa rodunomaisella tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa kasvattajaa tai muuta rodun hyvin tuntevaa henkilöä, sillä yleisissä koiratrimmaamoissa ei vesispanielin turkinleikkuusta juurikaan ole kokemusta. Näyttelyä varten hyvän leikkauksen lisäksi ainoa poppaskonsti on pelkkä vesi, jonka tulisi olla mieluiten sadevettä. Kehän laidalla näkeekin runsaasti sumutuspulloja, joilla koiraa kastellaan, jotta kiharat tulisivat jämäkämmiksi ja paremmin esiin.

Vesispanielin ottoa harkitsevan tulee siis suhtautua turkinhoitoon vakavasti. Liian vakavasti sitä ei kuitenkaan kannata ottaa, sillä vesispanieli ei ole mikään hienostelija, vaan rypee ojissa ja lätäköissä aina kun siihen vain saa tilaisuuden.

 

 
© Irlanninvesispanielit ry